SA USA Tour part 2, onni vähä, tj14

Hulihulihuli... kohta ohi. AInaku puolenvälin yli pääsee niin tuntuu että on jo kotona.

3 viikkoa jenkkirundia aivan salaattilinjalla. Uusi ennätys. Eikä yhtään burgeria eikä palaakaan pizzaa. Tehkääpä perässä. Ei oo kovin vaikeaa es. Toisekseen soppaahan otetaan vain hyvässä seurassa, heheh.

Mitäs tässä on koettu. Keikkaa...nukkumista liian vähän... kun tulee katsottua leffoja yötä myöten punkassa... sitten taas keikkaa... ja leffaa ja nukkumista... ja keikkaa... Vapaapäivää vietettiin ainaki Sioux Fallsissa. Siellä kävin Mallissa ja illan päälle käytiin suomalaisittain syömässä. Nyt täytyy ihan kalenterin kanssa muistella... hetkinen.

Ahh, Torontossa oli kiva vapaapäivä. Bändin poijat pyysivät eräältä tutulta NHL pelaajalta apuja saada johonkin NHL matsiin liput. Niitähän saatiin jopa 10kpl Torontoon Maple Leafsin ja Canadiensin matsiin... eli kauden avausotteluun. Ite en niin kauhiasti ole tuon urheilun perään (muutaku Suomi-Ruotsi otteluissa, Torniosta näet, you know) mutta olihan se aika kokemus. Koko jäähalli täynnä jengiä (20 000 kai?) ja meillä oli "tv-näkymä" paikat ylempänä katsomossa. Hyvä niin kun mie en ossaa oikein seurata peliä jos ei nää koko kenttää. Nyt nähtiin vähän enemmän ku Matti ja Teppo Näsä mutta myös Toronton mailarivi.

Varmaan ois muutamalla olusella päässy paremmin tunnelmaan mukaan mutta paikkasin sen syömällä popcornia suu vaahossa. Hieman massiivisempi oli tunnelma kuin Oulun Raksilan hallissa viime joulun Kärppäpelissä (kun kävin eka kerran kattomassa kiekkoa livenä, kyllä, näin on). Kiitokset isot tälle bändin NHL-ystävälle ja tapaamisiin taas jossain. Pojat jäi vielä matkalle syömään HRC:n, mie kävelin hotlalle ja menin saunaan kun semmonen oli siellä. Kyllä siitä löylyt sai kun pölli pyyheroskiksen kannen löylykauhaksi ja väänsi termostaatin kaakkoon. Vähän oli kivet vähissä.

Kanadassa heitettiin pari keikkaa ja ajeltiinkin takasin tänne USAn puolelle. Tässä oltiin aamulla Albanyssa ja vähän puoliväkisten potkin itteni ylös että sai hommia tehtyä. Sain jopa muutaman ens viikon venukan kiinni että sai vähän valmisteltua niitä keikkoja. Potkin Henkan julmasti ylös Mall-ostosreissua varten. Parin kilsan vapaaehtoinen kävely ostarille shoppaileen. Ostarilla törmättiin Mega Zone -tyyppiseen lasersotapaikkaan jota piti tietenkin käydä testaamassa. Otettiin tehokas 15 minuutin one-on-one matsi. Aika rankkaa puuhaa se oli. Joskus nappulana kävin Itäkeskuksessa tätä testaamassa ja silloinki vartin jälkeen oli aivan hiessä. Nyt oltiin molemmat ihan spagettina Henkan kans. Mie voitin täpärästi kuolemin 3-4 onneksi. Ois aika häpiä jos res. Alik. häviää kirjastosivarille, heh hee.

Vielä sunnuntaihin asti Dragonforce keikkoja ja sitten viiminen viikko omia pitempiä Sonata headline vetoja. Vika viikolle tippuu kitarateknikko pois ja vissiin pitää multiploitua, olla dynamo ja destiikka, ajassa kulkeva virta ja tehdä myös kitarat sen viikon. Moneen sitä tällä reissulla joutuu. 4 eri duunia. Rummut, Lamput, Tourmanager ja vielä Gtr tech. Onneksi euroopan saa keskittyä ehuttaan ja lamppuileen. Meinasin kokeilla siellä aikakoodiajoa lampuille. Kun varmaan saa sopevan pikkukattauksen mukaan. Siitä tuleekin hieno rundi, vielä kerran pojat.

Summa summarum ihan ok erilainen kiertue. Aika vähän semmosia daily highlight-juttuja jääny mieleen. Joka päivä menee sillain rutiinilla kun ei huvita juhlistella. Noi on noi jenkkiehut ollu ihan päteviä ukkoja. Ainaki hommat on menny ihan vettä valaen alkuhässäköiden jälkeen. Rumputeknikko on aikamoinen juttumaakari ja miimikko vähän Lindholmin tyyliin. Muutama kuolematon lohkaisukin on tullunna. Monnarijätkä ei oo ihan niin teknisesti kova ku V.Haivala mutta vissiin onnistuu tekeen mielekkäämpää soundia. Keppiteknikolla menee jutut vähän ameriikaksi välillä mikä ei oikein jaksa innostaa mutta kepit on kyllä viimisen päälle tinksissä. Ahti on ainaki ollu mehuissaan kun on lavahommat viimisen päälle. Lamppuhommat on ollu ihan ok kun DF:n lamppumies ei oo rajotellu ja mulla on oma Sysi mukana jolla pystyy vartissa tekeen ajopinnat. Liikkuvia ei oo ollu ku keskimäärin 6kpl talon kattauksisssa. Välillä menty pelkillä parreilla. Viimeinkin toi mun Sysipakkaus on siinä käytössä johon sen halusin. Ei menny ku 3 vuotta. Yhellä rundilla se halus olla mukana vaan paha tullimies rikkoi sen.

Tourmanagerihommat on vähän turhauttanu kun pääbändin keijolta ei meinaa oikein tulla infoa ja omat pojat napisee kun ei oo day sheettejä. Vaikeapa niitä on tehä kun ei viitti aikatauluja arvuutellakaan. Mukava heppu se on ei siinä, mutta silläki on tuplatontti ja ei ihan lähe nuo hommat 100/0. Saatoinpa päässä kyllä liian helpolla NW-rundin Brian the Brainin kanssa. Sillä kaverilla oli niin paljon tavaraa tourbookin sivuilla että otsikkokaan ei mahtunu oleen ku fonttikoolla 6. Se oli KOVA jätkä.

Sinänsä ois mukava joku rundi testata ihan pelkkää TM touhua ja kattoa miten sitten pärjää. Toisaalta se minkä Peten ja jätkien kanssa tuntu nuortuvan viime kesänä on tullu saman verran tällä rundilla taas vanhettua, hah hah. Tosin ehkä jonku muun poppoon kans siitä sais ihka oikean kuvan TM-hommista ku näitten kans. Kuten oon joskus aikasemmin todennukki nii TM pitäis olla aina hieman ulkopuolinen. Meillähän nuo on ollu tuttuja jäbiä ystäviksi asti mutta silti ulkomaalaisia. Siinä säilyy semmonen ammatillinen kunnioitus puolin ja toisin.

Toisaalta nuo rajahommat, rahahommat ja muut pikkujärkkäilyt ei oo niin ressannu enää ku NW rundilla, eikä muutenkaan oo jaksanu ressata tyhjänpäiväsistä asioista joita ehkä NW rundilla tuli kelailtua liikaakin ja näin aiheutettua itellensä aivan turhaa pahaa mieltä. Sen verran on myönnettävä taas näille meidän porukan vanhemmille perheenisille että kun tuota oman tyären kuvaa kattoo läppärin taustalla tai punkan seinässä niin tulee pyyhittyä rundaamisen pikkuhuolilla p"€#%ttä aika helposti.

No joo, taas tuli valvottua liikaa ja huomenna väsyttää. Perinteinen New York scene eli drop n' go = kaikki kamat ja ukot pois bussista, bussi Jerseyn puolelle ja ukot venukalle kyyhöttään.

Pannaan vielä viimisellä viikolla loppuhöpinät. Hyvää alkutalvea kaikille. Meilläpäin kuulemma satelee lunta ja on jo talvinakit autossakin alla.

SA USA Touria

JÄLKIEDITTI:

Huomasin kuvia laittaessa että tähän alkuun piti laittaa vähän kotimaisemia Leviltä, eli hyvät näkymät uran huipulta ja Levin aivan uus keilarata jossa ammattilainen viihtyy eli Levi Bowling aivan Levin keskustassa. Muistakaas kun ootta meilläpäin keikalla mennä keilaileen. On se mukavaa.







Off to Mehiko ja USA


Perinteinen edellisenä päivänä Helsinkiin tulo. Mulla jäi aikaa vielä juosta ympäri Heltsinkiä ettiessä Tonylle korvamonitorien muffeja jotka ei ehtiny ajoissa maahantuojalta lastiin mukaan. Käytiin Maken kans samalla reissulla Texas ravintelissa syömässä salaattia (Make veti "pienen" burgerin). Niin, itsehän olen nyt dieetillä ja rundille lähtiessä olin saanunna -4kg jo pois lähtöpainosta 91kg, eli ei aivan toivotonta hommaa. Homman kunniaksi liitettäköön blogiin "läskitestigadget" eli BMI mittari. Tähän terveyslaihiksen teemaan kuuluu että en juo ollenkaan alkomahoolia enkä syö yhtään hampurilaista ennen kuin on -10kg lasissa. Sitten ehkä yksi saunaolut, hehe. Ois pitäny tästäki tehä yleinen vedonlyönti, oispahan saanu lisätienestin. Mainittakoon että 1,5 vuotta sitten seinään loppunut tupakinpoltto on pitänyt ilman savuakaan (siitäpä tuo extra 10kg tulikin, kai).

Aamulla lento Mexicoon Frankfurtin kautta. Uusi Hki-Vantaan kenttäjärjestely ei oikein sävähdyttänyt. Joka ikinen check-in automaatti paskana siten ettei lue passia (kaikki ulkomaanlentäjät siis yhdessä jonossa). Finavian esimiesmulkero levitteli vaan käsiään että ei voi mitään. Siispä rokkibändi kiltisti jonoon laatikkovuoren kanssa. Lopulta tiskille jossa neiti toteaa että "teäthän ois pitäny ottaa saman tien omalle tiskille". KIITOS! Oma tiski kehiin ja siitä hommat hoitukin tosi näppärästi. Kiitos vaan tälle neidille. Ne vois antaa sille Jussi-Petterille, vai mikä se esimiehen kuvatus olikaan, kenkää ja panna vaikka tämä tyär tilalle niin ei tarttis jengin seistä jonossa. Harmi ku ei tullu nimi muistiin niin vois kiittää ihan virallisesti tätä meidän check-in naista (siis palautteella ylemmäs). No, lopulta kaikki kuutiot hihnalla ja ukot turvatarkastuksesta läpi, sitten kuullaan että lento myöhässä ainaki tunnin. Kukkuu. Frankfurtilla sumua. Se siitä kiireestä. Lopulta päästiin ilmaan ja Frankfurtissa otettiin alkuperäinen aikataulu kiinni ja 24 tunnin päästä oltiinkin Mexicon Monterreyssä perillä ja hotellissa. Väsytti...

Aamulla venukalle. Paljastui halliksi mutta ei pahakaan lopulta. Vuokrattiin Bodomeilta Neubi ja Cal lavahommiin ja saatiin vielä Pietsukin kaupan päälle. Mie jouduin leikkimään rumputeknikkoa kun ei löytyny luottoa siihen että paikalliset ois saanu taustat pyöritettyä. Onpahan tätäki kokeiltu yhen keikan verran. Eipä siellä lamppuja ois kannattunakkaan räpsiä kun paisto aurinko katosta läpi. Keikan päälle hirviällä kiireellä hotelliin suihkuun ja taas lentokentälle kamoja tsekkaileen.

No niin, nyt on avauduttava reilusti. Miten voi olla mahdollista että meidän huippuun viritetyissä sivistysmaissa koneeseen tsekkaus on semmosta tappuran nieleskelyä ettei oo tosikaan. Mexicossa pyyhälsin tiskille koko porukan passien kans ja kaveri on että "jaa, teilläkö on bändi". Mie että "ompahan hyvinkin". Sano että ei muutaku tohon vaa'alle kamaa vaan ja homma hoitoon. Euroopassa siis lähes aina: "Joo, mä haluaisin kaikki yksitellen ja jokaiselle pitää kyllä laittaa omat laukut". "No muttaku ne on koko porukan kamoja". "Joo, ei se kyllä käy." "On se ny &%€&%€ ja %€#"# ky %#%€#"% ei ennen &%#"#% tämmöstä #€"%%# ollu.

No siis Mexicossa sanottiin että hyvää matkaa ja rock n' roll.

Lento LA:han kesti 4 tuntia. Immigrationit ja tullit meni lepposasti läpi ja aika nopiastikin. Yhtään kamaakaan ei ollu kadonnu välille. Perillä tilataksilla hotellille jossa odotti tutunnäköinen Haljoe:n bussi. Slide out tietenkin. (Slide out meinaa että se bussi laajenee siten että seinä(t) liukuu ulospäin. Niinku Motorhomeissa Formuloissa. Luksusta näet.) Kuski ei valitettavasti ollu vanha tuttu Loren, se vähän harmitti.

Niin, nythän on bändillä semmonen "kokeilu" menossa että Suomesta ei lähteny ku mie ja Ahti cryyhyn ja loput ukot on paikallisia USA vahvistuksia. Ihan ok äijiä sieltä tuli. Ainaki kovat näytöt oli. Heti eka iltana oli pikkunen kulttuurishokki ku ne höpöttää niin paljon. Semmosta mie sitä mie tätä juubaa. Ei jaksa kuunnella kun haluaa vaan tuijottaa kaukaisuuteen ja miettiä suomalaisittain. Onneksi pitävät seuraa toisilleen. Ja kyllä nuo Awesome-veljekset näytti jaksavan jauhaa muutaman grogin jälkeen. Se kävi ilmi että näillä ukoilla on enemmän Endorseja ku monella artistill. (Endorse on siis artistisopimus valmistajan kanssa = ilmasta kamaa popparille). USA:ssa on vissiin meininki että teknikot vaihtaa artisteja valmistajien kans niinku jotain Baseball-kortteja. Hassua. Hyvä meille, saatiin esim kielet ja rumpukalvot ilmaseksi. Ei paha.

Eka keikka oli vanha tuttu paikka Santa Anassa, OC:n tietämillä. Vähän semmonen "treenikeikka" ennen Dragonforcen lämppäyksiin siirtymistä. Tänne oli kans shipattu ylimääränen kamaläjä mitä ei meksikossa tarvittu. Siinä se päivä meni kamoja testaillessa ja katellessa.

Seukki päivälle mentiin House Of Bluesiin LA:han. Yllätys yllätys, meille ei ollu bussiparkkia ollenkaan ja piti hätäsesti keksiä joku sijoitus bussille ja kuskille. Ei auttanu ku lopulta lähettää se toiselle puolelle kukkulaa 10 mailin päähän. Vähän jäi epäselväksi että oliko oikeasti kyse vaan siitä että venukka ei halunnu maksaa ylimäärästä parkkipaikkaa ja näin ollen lähetti meät kauemmas. Keikalla itessään meinas olla vähän sählinkiä. Jenkkikundit ei meinannu löytää ensin Henkan kiipparisoundia vaihdossa ja sitten sekos langattomat korvamonitorit, tai siis se ainoa eli Tonyn monnari. Sitä lähinnä näytti se vaan huvittavan... että näin.

San Franciscossa kerkesin käymään siskon luona katsomassa kummityärtä joka säikähti niin tummaa asustustani että meni itkuksi. On se kiva kaupunki se Frisko. Harmi ku ei voinu jäähän pitemmäksi aikaa. Nyt kun siellä osaa kulkeakin.



Portlandissa käytiin kans soittelemassa. Se oli aika lailla kellaripäivä, eli ei tullu käytyä bussin nokkaa kauempanan venukasta. Tämmöstä tämä tuppaa olemaan välillä. Aamulla oli vuorossa perinteinen rundin kohokohta eli rajanylitys Kanadan puolelle. Meni vähän paremmin ku NW rundilla ku olin eka kertaa pappia kyydissä. Nyt oli kaikki kamat Carnella joten ei ollu ku pari leimasimen läiskäystä ja taas mentiin.

Vancouverissa kerettiin vähän pyörähtään Tommin ja Ahin kanssa lounaalla ja kylilä kävelemässä. Seuraavalle päivälle oli vapaapäivää luvassa joten ei hirviästi panostanu. Sitä vietettiin sitten pienemmässä kaupungissa nimeltä Kamloops. Tommi ja Ahti kävi vuokraamassa Harley Daavitsonit ja lähti ratsastaan kohti auringonlaskua. Ite onnistuin pyörimään pikkusessa ostoskeskuksessa 4 tuntia. Tarttu sieltä vähän tuliaisia. Illalla käytiin koko porukalla syömässä pihviä läheisessä ravintolassa. Ihan hyvää oli. Kiva lepposa vapaapäivä.










Edmontonin keikkapaikka oli ison ostarin laidalla. Taisipa olla yks isoimpia Pohjois-Amerikassa. Harvoin ostarille mahtuu sisälle sekä Serena että Särkänniemi. Oli siellä golfkenttäkin. Niin, malliksi vielä täyskokonen merirosvolaiva. Keikkapaikka nyt ei ollu kovin ihmeellinen. Ihmettelyä riitti kun käytiin Henkan kanssa kattoon uus Final Destination-leffa 3d Imax versiona. Aika hauska kokemus. Ei se Ville sitä turhaan hehkuttanu aikoinaan. Eipä sen jälkeen normileffa oikein näytä miltään. Harmi ku meillä ei oo suomessa noita enempää ku 1 Heurekassa.


Ei meinaa jaksaa julkaista näitä jorinoita kun ois kiva laittaa kuvatkin samalla. No, ollaan tässä päästy Kanadasta pois. Rajahommat meni taas suht sutjakkaasti ja nyt tässä vapaapäivän lopuksi parit kirjailut täältä Sioux Fallssista Etelä-Dakotasta. Lepposa vapaapäivä perinteisin kuvioin: Ostarissa shoppailua, yleistä hengailua ja illan päälle pihviä. Kävin kuitenki hotlalla uimassa puolen tunnin räpiköinnin ympyrää pikkualtaalla. Keilaus on jääny jotenki unholaan näistä vapaista. Ehkä se oli enemmän semmonen suomi-cryyn juttu.

Winnipegissä eilisellä keikalla oli semmonen ylläri että Stratot paljastui lomapäivän vietosta samasta hotellista ku meillä oli keikka. Siinäpä oli Suomi-kokoontumisajot joten aamulla meiltäkin löytyi muutama harmaampi naama bussista. Oli kyllä kiva nähä Jörgiäkin pitkästä aikaa. Tuntui niilläkin olevan hyvä boogie.

Tästäpä lähetäänki yön tunteina ajeleen sitten Kansas Cityä kohden. Palaillaan...

KESÄN 2009 SAAGA

PROLOGI (heh heh)

Näin se on kesä mennynnä ja ruska alkaa painaan päälle. Ei ole aivan jaksanut näitä jorinoita kirjoitella, tosin sitä näyttää olevan ilmassa muillakin alan blogikirjailijoilla. Tämänkin turinan ensimmäiset osiot olen alottanut jo kesäkuussa vaan ei ole saanut aikaseksi julkaista. Eipä tuota viitti hukkaankaan heittää. Tämän kirjoittelun aloitin koneessa matkalla taas superhyödylliseen USA:n viisumihaastatteluun joka on halpaa ja kätevää. Lento 400 euroa, haastattelu 100 euroa + vielä ite viisumimaksu (kai jonku 700 euroa). Sen verran näppärää tämä Ameriikan rundille meno. No anyway.... nyt suosittelen hakemaan vähän kahvia jos meinaa tämän kerralla lukaista... kuvia ei oo valitettavasti vielä tarjolla.

Kesäkuun Dirrengreit tarkemmin

Piti alunperin kirjailla siitä Dir En Greyn Rock am Ring keikastakin enemmälti vaan tuli riennettyä kesätöitä kohti. Tuossa keväällä sain kivan tuurausjopin Akulta ja Karrilta Pete Parkkosen miksuutuksiin kesäksi. Eka keikka vedettiin Kaisaniemessä S-ryhmän kinkereissä viime viikolla. Mutta ensin hieman sitä Rock am Ring muisteloa.

Rock im Parkkiin nähen siellä paremmat bäkkärit ja isommat tilat. Ankea sää jatkui ja soittoaika oli lähes yhtä ikävä kuin RiPissa. Se oli muuten suhteellisen turha soittaa klo 1.20 kun jengi on ihan sekasin ja väsyny joten eipä ollu suuri yleisömenestys japanialaisilla. Ite onnistuin omastakin mielestä hyvin ja tuli sieltä bändin manageriltakin innokasta peukkua kesken keikan ja keikan jälkeen. Kai siis laskutusperuste tuli saavutettua.

Tässä välillä tuli vietettyä yö bussissa. Oli muuten taas Japanialaisia pantuna halvalla kun olivat (viime tipassa, hyvä hyvä) koittaneet saaha jostain DobbelDeckeriä ja päätyneet (halvalla) Belgialaiseen vaihtoehtoon. Ummet ja lammet oli luvattu, joten luonnollisesti saivat semmosen viimisen romun jossa ei mikään meinaa toimia. Sen verran tuli DejaVuta näitten viime rundilta että yölämpötila piti oikein rekisteröidä kameralla. 14 Celsiusta. Ei kumma että nokka vuoti. Joku saksalainen viisaus sanoo että pitää olla viileetä ettei pöpöt elä. Sitte aukovat naamaansa että siehän olet Suomesta, et sie saa palella. Sama se vaikka ois Siperiasta mutta on se sielläki lämmitys jengillä päällä.

Rock am Ringissa oli semmonen CocaCola-sirkustelttameininki. 2 lavaa vierekkäin ja molemmille omat tiskit äänessä ja valossa. Ideaalitilanne siis, PAITSI.... että stagemanagerin pe&%#reikä ei antanut avata verhoja missään vaiheessa. Päätöstä ei ymmärtänyt kukaan muu teknikko eikä henkilökunta joten v-käyrä alko samantien nouseen - Putaan lukiossa vuonna 1997 Henrik Pohjasen kehittämällä asteikolla - tasolle "näkyy poroja". No, aikamme sumplittiin talon keijon kanssa (tosi jees tyyppi ja tuttu jostain aikasemmalta festarilta) josko vois muilla vaihdoilla tehä jotain ohjelmointia. No ei, verhot aukes vasta kun bändi veti. Sitten tehtiin välttämätön ja käytettiin julmasti satunnaisen bändin aktia liikkuvien positiojen ohjelmointiin ja pinnan tarkistukseen. Julmaa hommaa mutta ei auttanu. En mie muuten tällasta tekis vaan kun Japsien shöy vaatii vähän erikoisempaa positiota perustuen siihen että joka ukko valaistaan mahdollisimman niukalla valolla. No, annettiin me vähän takaskin kyseisille ohjelmoinnin uhreille sen verran että ajettiin niitten loppukeikka nelikätisesti kun testasin omaa ajopintaa joten saivat osansa festarin valokattauksesta ja hauskaakin oli.

Keikka vedettiin festarin viimeisenä, noin sunnuntaipäivän huomioon ottaen osanotto oli "riittävä" ja omat hommat tuli hoidettua ihan hyvin ja peukkua tuli taas. Aamuyöstä sain sitten kyydin Kölnin kentälle josta aamuseiskan koneella Amsterdamin ja Hkin kautta Ouluun. Matka-aika 11,5h että jees. Hyvä mieli jäi kuitenkin.

Mä haluan aidoliksi

No niin, aiheeseen kesätyö. Pete Parkkosen keulamiksaushommat. Eka veto oli tosiaan siellä Kaisaniemen teltassa, S-ryhmän kinkereissä. Paikalla EastWayn poppoota ja niitten perusstereot. Otettiin kuitenkin mulle LS-9 josta lähin veteleen linjatsekillä Karrin edellisen keikan asetusten päälle. Aku tuli esiliinaksi katteleen miten juniori pärjää ja Akumaisen diplomaattisesta palautteesta ymmärsin että luotto on saatu. Oma fiilis oli että eka keikaksi ihan ok soundi.

Ville (ja Maija) majoitti ystävällisesti pohjoisen matkaajan seuraavaksi yöksi kun yhtä matkaa oli meno tuonne Myötätuulirokkiin. Ville siis miksaa SturmpundStrumppia. Sinne kun hyvin nukuttuna ja syötettynä (on se Ville aika eläin keittiössä, susipukuineen) mentiin niin ei ollu kovin raposet ootukset. Eikä nyt suuria perillä nähtykään. PA ei oikein säväyttäny edellisen päivän systeemin jälkeen kun alapäät oli aika minimaaliset. Jokin patch-sekoilu oli vaihon alussa mutta ei siitä sen suuremmin täristy. Linjatsekit tehtiin ja keikka alko ihan ajallaan ja kaipa sekin sitten joltain soundasi. Eipä taaskaan kukaan tullu sanoon että paska soundi tms. Sen verran on sanottava että kun Häivälä veteli Sturmarit käyntiin niin jo ekat 2 tahtia kuulosti paremmalle ku mulla joten katson peiliin. Ei tosin käyny Villeä kateeksi kun katteli sitä Strumppareiden pienen pitkätukan laulutekniikkaa. Kukin tavallaan mutta on tuo 10 senttiä mikistä taakse ja suuntana etuvasen aika lailla päin persettä. Ihme että se Ville sai siitä niinki paljon kuulumaan. Liukenin siitä Tikkurilan asemalle ja Lahteen rouvan ja piikan viereen nukkumaan kun toinen vaihtoehto olisi ollut kapakki ilta Karvonen-sisters osaston kanssa Helsingissä. Siihen ei urheus riittäny.

Aamulla suksin junalla takasin Helsinkiin josta sitte 'til USA:lla (Peten bussi) kohti Kaarinan 700-Rokki festaria. Siellä oli rantaruottalaiset L'acusticilla joka pelas ihan mukavasti. Tosin näin loppukesästä voin sanoa että ei parhaat stereot aina toimi parhaiten jos ne ei oo kunnolla vireessä tai okein laitettu, näin on näkkileipä. Muuten Kaarinassa oli ihan hyvät kinkerit (Turun välittömästä läheisyydestä huolimatta). Dimille terveisiä kovasti ja pisteet Henkan ja Maken vedätyksestä. Aamulla junalla Jyväskylään johon rouva ja piika oli siirtynyt siskoni luo majoittumaan. Siitä sitten kohti Pohjois-Karjalaa ja verkkarit jalkaan. Äitin ruuille ja isän kanssa puuhastelemaan. Aivan parasta.

Kesäloman viettoa, laavun rakennusta ja pari keikkaa siinä sivussa.

Karjalan kunnailla aika meni leppoisasti. Kovasti lepäilyä ja syömistä. Uimassa tuli käytyä useasti. Aina sitä miettii näin kesäisin kun etelässä on niin vehreää verrattuna tuonne Lappiin josko sitä pitäis muuttaa mutta onnistuuhan se näinkin. Sitäpaitsi onhan meillä ainaki kunnon talvi, vaikka vähän pimiää välillä onkin.

Isän kanssa tuli aloitettua puolivahingossa laavuprojekti kun pyöritettiin kaivonrengas paikalle ja kysyin mitä se meinasi sillä siinä rinteen juuressa tehdä. Kattelin vähän aikaan että tässähän on mainio pieni miehinen urakka ja ruopasin koloten rinteestä pari kuutiota hiekkaa pois ja 'vot, siinäpä laavun ja pation pohjat. Homma lähti sitä verran käsistä että reuhattiin sitten puolessatoista viikossa koko roska valmiiksi ja just ennen lähtöä siinä sitten kerkesi istuskella ja grillailla. Suomalainen rakennushulluus iski täysin ja kivaa oli.

Käväsin pari Peten keikkaa heittämässä junalla mökiltä käsin tässä laavuilun välillä. Ensimmäinen oli tuplakeikkapäivä: Vantaan Flamingossa iltaveto ja Nosturissa lämppäriveto.

Flamingo, siis Onnela, oli meikäläisen ensimmäinen kohtaaminen Seduloitten kans. Erikoispaikka. Hyvät ruuat mutta paska PA. Anteeksi nyt vain suorasanaisuuteni mutta tässä kesällä paria systeemiä kuunnelleena ja koittaneena niin en vaan ymmärrä miksi sitä Aura Audiota pitää viljellä yhtään mihinkään. Ei se vaan toimi. Joo joo, saattaa olla huonosti viritetty tai muuta skipadiskapadia mutta jos paremmat vehkeet toimii huonostikin paremmin niin miksi pitää ostaa semmosta paskaa. Että te ossaa vaan nyt tehä sitä ämyriä sillain että se toimii niinku muut kivat merkit niin ei sille voi mitään. Emmie ainakaan sitä mihinkään näillä kokemuksilla suosittele tai speksaa ikinä. Onko se minun vika, ei minusta. Kovasti lähin objektiivisella hymyllä yrittään, vaan ei. Selkeästi kesän heikoin äänijärjestelmä, valitan. Kiitokset Flamingon palvelusta Tonille. Muuten hommat pelas ihan niinku pitääkin.

Nosturin veto oli Metro Station -yhtyeen lämppäyskeikka. Amerikkailaisuudesta huolimatta meille jäi riittävästi kanavia ja aikaa tehä omat jutut. Nyt tuli hyvin konkreettisesti huomattua tämä LS9 vs. Analoginen rautatiski ero. Midaksella vedin minimikanavilla paljon paremmin kun koko listalla LS9:llä. On se vaan huima ero. Varsinkin kun on tuohon Midas EQ:n tottunut Areenalla vuosien varrella.

Lissää suomea ja Peteä

Juhannuksen RMJ:t skippasin ihan perhelomailun merkeissä mutta käytiin sitä ennen pyörähtään pieni näppärä Raahe – Riihimäki ekskursio. Hauskaa tikanheittoroutinkia. Sen verran ”löysättiin” aikataulua että päätettiin ajaa Raahesta yön yli Riihimäelle kun kuitenki ois pitäny lähtiä ajeleen kukonlaulun aikaan. Valo-Tero oli sopiva yökuljettaja kaikkien mielestä, nuorimpana ja Turkulaisena (väittää olevansa Kaarinasta ja ihan kuis se ois eri asia). Aamulla ohitettuamme Tampereen huomasimme olevamme hieman ajoissa. Tero oli vedelly Ritari Ässä -vaihteella koko yön (kyllä, bussi tuntui olevan Turbo Boostilla ilmassa välillä). Google-taidoilla löytyikin havillinen uimaranta Toijalasta johon pysähdyttiin liottamaan krapulaisimmat ja muuten uimaan. Voin suositella kesämatkaajille lämpimästi. Toijalan ABC:n ramppi ylös ja 1km itään päin. Löytyy saunat ja suihkut ja monen syvyistä vettä. Jopa niin syvää että sinne on hyvä hukata toiset Electricin aurinkolasit tälle vuodelle pellehyppyä tehdessä. Pelattiin hieman mölkkyä siinä auringonpaisteessa ja lähettiin sitten ajeleen kohti Riihimäkeä. Riihimäkirock oli mitä oli. Keikat vedettiin ja mie lähin sitte Villen kans niille taas kuokkimaan yöksi, ja aamulla junalla takaisin Tohmajärvelle.

Pohjois-Karjalan lomaviikot tuli päätökseen ja suunnitelma oli että ajellaan rouvan kanssa Konneveelle josta jatkavat Piikan kanssa matkaa Ouluun ja mie jään keikkaileen sinne. Rouvalla vaan tuli auringonpistos tai jokin ja piti käydä ajelemassa vielä Oulussa itekki mutka ja aamulla junalla Poriin. Joskus näin.

Porissa olikin sitten erikoismeininki ja kovasti joutu siteeraamaan Vares II:sta. Porin Kinon bäkkäri on sen verran ahas että jos siellä bändillinen ehuja pyörii niin saattaa happi loppua kesken. Seisoskeltiin sitten pihalla raittiissa ilmassa poikain kans oottelemassa keikkaa kun alkoi jengiä valumaan kapakkiin pikkuhiljaa. Valehtelematta voi sanoa että sinne tuli noin 90% edustuksella pelkästään kauniita, hyvin ruskettuneita, n. 20-25v. naisia. No, poppihan veteli puoli keikkaa ilman paitoja ”kun oli niin kuuma”. Läski piti paidan päällä ihan suosiolla.

Soundipuolella koin suuren ihmetyksen. Asennevammani JBL-kaiuttimiin koki kolauksen koska nämä VRX-kuutiothan soivat yllättävän kivasti ja nätisti sen kokoisessa paikassa. Oikein ärsytti. Nyt varmaan kaikki Turkulaiset kiipeävät seinille koska rakas Aura haukutaan ja jiibeeällää kehutaan mutta siellä se toimi paremmin kuin hyvin.

Porista ajettiin Imatralle aamusta. Osmos Cosmos bar. Erittäin kiva yllätys noin backstage ja varsinkin saunaosaston kannalta. Siistein sauna mitä olen ikinä nähnyt, tai ainakin erikoisin. Pitää laittaa kuvia kun kerkiää. Muutenkin pystyy arvostaan ideologiaa siellä. Popparien rakentama baari eli ensin on tehty bäkkäri ja sauna, sitten lava ja lopuksi baaritiskit ja muut turhuudet. Ai ku kivaa. Niin minun käsittääkseni se piti HP Areenaki olla alunperin. Saunat ja kaikki. En tiä missä se meni pieleen sitte. Vaikka parempi se on näinki ku vertaa moniin muihin paikkoihin. Äänikamat ei ollu ihan parasta Osmos Cosmoksessa. Aika tiukasti suunnattu siihen etualalle ne kajarit ja miksaamo ”turvassa” viimisessä nurkassa johon luonnollisesti ei kuule paljoa mitään. Niinhän siinä käy sitten että siellä on ”keskustelijoita” valittamassa että tulee liian lujaa edessä. No, sen tein minkä voin. Ei auttanu. Ois onnistunu ehkä paremmin omilla jiibeeällillä.

Imatralta sitten mentiin Viitasaarelle jossa hauska ulkolava. Mulle nämä on kaikki uusia tuttavuuksia vaikka monet on sanonu että ”ai siellä ja siellä”. Mulla varmaan enemmän kokemusta esim. ameriikan keikkapaikoista ku Suomen vaikka kuulostaaki aika järeältä väitteeltä. Tottapuhuen näitä ei oo tullu sitte Sonatan pakettiautoaikojen jälkeen kierrettyä. Silläpä tässä onki niin fiiliksissä. No, täällä se JBL ei sitte riittänykkään. Tsekissä jo hakkasi siihen malliin limitteriä vastaan että piti tosissaan mietiskellä mitä tästä tulee. Collarbone lämppäsi meitä ja niitten miksaaja vetikin sitten niin rajusti rummut vasten limitteriä että basso pumppasi ku Torniolaisen Corollan takapenkillä. Collarbonen jätkät olikin aivan mahtavaa sakkia. Erityisen hauskaa ryhmää. Keikan päälle saunailta hotellin rantasaunalla. Tämmöstä sitä arvostaa vaikka muuten ei oo aivan maailman ykköstä.



Viikon viimeinen rykäsy oli Raitsu Open Air Pudasjärvellä. Piiiiitkästä aikaa rekanlavakeikka. Muistaakseni viimeksi kokenut moisen kun soittanu ite teininä kitaraa. Huumorihommia ainaki meille. Yleisöä kyllä oli hyvin. Tilattiin vasiten Terollekin kokonaiset kaksi 4-raksan puomia ja Martinin Lightjockey mutta toivat perkele parrikannuja kuitenkin ja liukutiskinkin. Oli niillä se Lightjockey kuitenkin. Huumori toimi kongressitekniikan äijillä. Toimi se tekniikkakin hyvin, ei siinä. Rouva tuli Piikan kanssa nappaamaan minut kyytiin ja ajettiin kohti Leviä viimein. Kesän kotipäivät tais olla laskettavissa yhen käden sormilla. Tästä keikasta jos joku tulee sanomaan että miksasin liian lujaa niin voin todistaa sen kuvalla vääräksi. Piika 7kk nukahti (luurit päässä) miksaamoon, että näin.

Norway Rosk

Pitkästä aikaa taas Sonatan kanssa reissuun. Perinteinen lentohelvetti heti käyntiin. Mie lensin Pertun kanssa Oulusta. Niin tosiaan, Korteniemen Perttu Oulun Livepaletilta tuli uudeksi Tapsaksi Tapsan paikalle. Tapsa meinas jäähä (ainaki toistaseksi, veikkaan) eläkkeelle ja myymään laatusoittimia liikkeeseensä. Support you local muusikkiliike by käymällä Tornion musiikissa aina Torniossa vieraillessa! Perttu taisi klaarata itselleen Euroopan rundille paikan näin jälkeenpäin katsottuna. Hyvä mies ja hyvä meininki.


Kun on kyseessä Norja, niin piti hakea vielä Carnékin kamoille. Sen kans sitte aamusta tulliin leimaileen. Oli taas järeä routinki. Helsinki-Tukholma-Oslo-Kristiansand josta vielä bussilla ite Kvinesdaliin hotelliin eli mestoille. Ihan siisti hotelli ei siinä. Semmosen vuoren rinteellä josta näky koko Kvinesdalin laakso. Koko päivä saatiin lojua ja syödä ennenku lähettiin alueelle. Ite festari ei nyt ollu kovin kummosesti järjestetty. 1 iso varsinainen lava (ja jamilava teltassa). In Flames oli vieny tekniikallaan koko lavan enemmän tai vähemmän joten ei mitään ihmeellistä.


Keulassa oli mulla valittavana Hogin hulluja poroja eli Fullboar wingillä tai GrandMA. Valitsin mummon ja luonnollisesti siellä oli sille tiskille koko Skandinaavian paskin operaattori. Valitettavasti kun meillä pohjosessa ei oo noita mummoja hirviästi niin en oo siihen sen kummemmin perehtyny (edit: Areenalle piti aikoinaan tulla GrandMA johon käytiin Saaren kans ”kurssittautumassa” mutta sen tilaus peruttiin. Sen jälkeen Yön speksien mukaan tuli Hog1000). No, on niitä puukätisempiäki LD:tä ollu ku mie festareilla niin miten voi olla mahollista että talon seppä on aivan kuutamolla kyseisestä konsolista. No, katsoin silti peiliin ja lupasin itselleni vielä joku päivä mennä opettelemaan Mummon koodausta etelän firmoihin. Haista turska huilu vaan.

Kaikkien iloksi aikataulut oli suunniteltu sillä silmällä että lähettiin siirtymään kotia kohti 03.00 ja sama lentosirkus takasin. Voi ihanuutta.

Kiuruvesi ja 3 keikkaa 24h sisällä.

Ensin Kiuruvedelle iskelmäniittyihin. No, siellä DMD:n Hk:n sinistä PA:ta. Ei se ihan suosikkeihin päässyt. Tosin telttameininki mutta silti jäi vähän haikea fiilis siitä soundista. Oli kyllä vähän semmonen meininki ettei viittiny hirviästi luukuttaa kun eturivi oli taas täynnä lapsosia ja koko lopputeltta istuvia vanhuksia. Mie en taiteenkaan nimissä viitti repiä rokkivolumea irti jos sen vaan jotenkin voi välttää tämmösissä tilanteissa. Kyllä se sinne tanssivan yleisön tonteille kuulosti ihan hyvältä ja selkeältä kuitenkin. Kertooko se sitten PA:stakin jotain. Mene ja tiedä. Onneksi sitä HK:ta ei ostettu meillepäin aikoinaan mihinkään. Taisi olla testissä kyllä.

Kiuruvedeltä aamulla hieman heikolla ololla kohti Rukarokkia. Saatiin taas pari koppaa kaljaa lisää bussiin kun myöhästyneitä oli. Niin, tehtiin porukan kesken julma sääntö että mikäli ei ole sekunnilleen sovittuna lähtöajankohtana bussissa on maksettava Jallun tai kaljakorin kokoinen penalty. Koko kesänä ei loppunu olut kesken. Hyvä pop! Suosittelen kaikille pieniraiderisille.

Rukalla oli vapaapäivän viettoa edessä. Saunottiin kovasti ja käytiin laskemassa kesäkelkkamäkeä. Nyt oli rentouduttava sillä seuraava pätkä ei tulisi olemaan helppo ollenkaan. Rentoduttiinhan sitä. Kuskimme Jani näytti kyntensä supliikkina seuramiehenä.

Rukalla oli vastassa paljon tuttuja miehiä. Haaparantalainen Pohjois-Suomen Tapahtumatekniikka (fiksuimmat varmaan hoksasi jo :) ja ei niin suosikkini Vertec. No, hyvin se lava toimi pojilla. Pikkusen oli patchit hukassa vaihdossa mutta saatiin ne linjat lopulta kaikki tiskiin asti ja keikka käyntiin. Aika paljon joutu yleisön puolella juokseen kuuntelemassa kun miksaamossa oli eri totuus varmaankin johtuen kiviseinän välittömästä läheisyydestä. Uniklubi veti meän jälkeen ja sitten hieman harmitti että ois voinu vetää lujempaakin. Tosin niillä oli enemmän jengiäkin kattomassa.

Rukalta lähettiin heti vedon jälkeen kohti Puumalaa ja kitaristi Pert... Henkan isän mökkiä Saimaan rannalla. Siellä oli matkamiehille tarjolla sauna ja hyvä aamiainen kun päästiin perille. Väsyneimmät nukkuivat mökkiunet ja mie värkkäsin Ilarin kanssa Petelle uuden intron jossa on meille kesän top 3 biisit artisteilta Jasmin Mäntylä, Ilkka Jääskeläinen ja Mikko Kilkkinen lämmittelymusana ja sitten päälle hyvin dramaattinen alkunauha ison maailman tyyliin. Koko homma perustuu 11,5 minuutiin lähtölaskentaan niin ei mee ainakaan vaihdot pitkäksi. Tästä lähti Päivisen kanssa loppukesän kunnianhimoinen 3,5 minuutin vaihtomeininki. Eli 3,5 minuuttia ja kamat lavalle ja 11,5 minuuttia introa jonka aikana linecheck. Hyvin toimi. Se on se Päivisen Mika semmonen pikakäsi (myös lavalla) että alta pois. Mie en ollu ku tiellä.

Puumalassa vedettiin keikka, siellä oli taas Collarbonen jätkät menossa mukana. Me lähettiin heti vedon päälle ajeleen kohti Paraista jonne olikin jo aika kiire. Ei tosin niin kiire etteikö oisi keretty uimassa käydä poikain kanssa. Siihen löytyy aina aikaa.

Paraisilla oltiin iltamyöhissä. Hieman alko jo väsy painaa. Kolmas keikka vuorokauden sisään. Melkonen tahti sinänsä. Tässä hommassa vois rikastuakin jos tekis rundillisen näin, vois olla vaan ettei ihan virta riittäisi. Tekniikka oli TurkuEastwayltä vanhoilla EV:n kaapeilla. Vähän oli monenlaista summaa siellä täällä mutta siinäpä se meni yötä kohen sekin homma. Lopuksi rättiväsyneenä hotelliin nukkumaan ja aamulla taas junalla Ouluun.

VR:n palvelut tuli kesällä kyllä hyvin tutuksi pitkästä aikaa. Kai sitä häätyy ittensä jonnin sortin opinahjoon kammeta kirjoille että saa opiskelijakortin niin ei tarvi maksaa miljoonaa kulkemisesta. Junassa on kuitenki nykyään jo hyvä matkustaa kun on ilmastointia ja virtaa läppärille ja ainaki Elisan Edge näyttää peittävän pohjoisen junaradan ihan ok. Niin ja onhan se ravintolavaunukin.... joka tosin vois ottaa jo taannoin mainostamastani venäläisestä junakeittiöstä mallia.

Qstock, Tornio ja viimeinen tikka osui Nokialle.

Qstokkiin ei tarvinu onneksi kovin matkustella. Muut oli lähteny jo edellispäivänä liikenteeseen ja käyny Särkänniemessä matkalla hurvittelemassa. Kuulemma hauskaa oli ollut.

Oltiin taas päivän aloittajat Rockpolis lavalla. Siellä läjä vanhoja tuttuja eli Eero ja Sonatan nykyinen rumputeknikko Perttu. Sonatan suomikeikkojen oikea käsi, vasen aivolohko ja kolmas jalkani Panu oli lamppumiehenä ottamassa Turun Teron ohjelmointiin. Mikäs siellä, ja aurinkokin paistoi. Mainiota.

Oulusta sitten kohti meikäläisen kotihuudeja. Mulla oli bussinajovuoro mikä ei haitannu yhtään. Ilari oli saanu rapala-efektinkin korjattua ja ”'til USA” kulki kuin unelma. Jätkiä alko Iin shellin jälkeen sen verran hiostaan että kurvattiin Iijokeen uimaan spontaanisti. Ajelin sitten aataminasussa Kemin Lapintuuleen tankille. Sinne unohdettiinkin sitten Pertti eli Henkka. Koitin huudella että onhan Perttikin kyydissä ja vastaus oli että ”on on, aja vaan, se nukkuu”. No ei nukkunu. Siellä se nuoleskeli jäätelöä kun sitä palattiin hakemaan. Oli vähän kiukussa mutta ei pahasti.

Torniossa oli Twin City meininki. Törmäsin Villeen kaupunginhotellin respassa ja sillä oli jo pahemman sortin kotiseutuangsti päällä. Oli kuulemma ollut ihan hyvä feelis vielä Kemiin laskeutuessa mutta kohti Torniota lähestyessä oli vitutus pahentunut. Joku siellä haaraa vastaan kun sieltä on kerran lähetty. Erikoista. Meillä oli aikanen veto Peten kans ja hyvä tovi vietettiinki hotellin saunassa ennenku jaksettiin vääntäytyä kattoon PMMP:tä. Rööninki veti taas niin hyvin että ei siinä kahta sanaa. Pitäsköhän itekki liittyä erään kollegan Janne Röning fan clubiin, äääh, ei se niin hyvä ole kuitenkaan. Oishan se hienoa kyllä olla niin kova miksaaja että pääsis Korkalaisen, Tertun, Röningin ja.... Korkalaisen nelikkoon. Ai että...

Yötä vasten sitten Nokialle. Jonka tapahtumat pääsivätkin Youtubeen asti. Ensin kuitenkin vietettiin hyvä tovi bäkkärinä toimivan suljetun uimahallin altaalla pelaten vesipalloa poikain kanssa. Joku siinä vedessä on tänä kesänä ollu. En muista uineeni näin paljon ihan vasta. Hävittiin törkeästi kitaristi Antin kanssa Päiviselle ja Henkalle. Prkl...

Mie kerkesin feidata Antin ja Willen kanssa junalle kun pojat oli sitonu Peten ja pannu sen Paten piiskattavaksi kesken Popedan keikan. Onneksi lauloivat kurkku suorana pitkää kuumaa kesää edellisyönä bussissa niin meni kerralla oikein. Hyvä hyvä.

Viimeiset Peteilyt ja Sonatan Ankka

Viimeiset Peten keikat olikin sitten Forssa, DBTL ja KuopioRock. Forssan päivän kruunasi meän jälkeen esiintyny Taikapeili eli ainaki tunnin verran kaksäänistä revittelyä. Eivät vetäneet jossullaontoinen-videon norsutanssia (meitsin omakeksimä termi) mikä harmitti vähän. On ne kyllä kovia laulaan sitä niitten omaa terssi-kvartti revitystä. Taannoin talvella nauratti kun luutusivat lattioita Jean S.:n pitkillä pojilla tartu mikkiin ohjelmassa. Ei siinä.

DBTL oli erikoisfestari. Mie ootin että nytkö ollaan Auran mailla, niin Aura-Audiokin kuulostaisi kotikenttäedulla viimein oikealta vaan... ei se sitten kuulostanutkaan. Hö. Ihan kiva festari noin varmaan yleisön kantilta kun on kaupunkimiljöötä ja niin poispäin, vaan roudausmielessä aika hanurimeininki. 200 metriä yöllä pimiässä repiä kamat bussille. No, ei se vissiin aivan päälava ollutkaan. Hyvät kinkerit siellä oli, mie missasin viimisimmät yön hulinat. Kuulemma hauskaa oli ollut.

Kuopiorock oli sitten jotain aivan muuta... Mulla oli jo vähän alkuhajua siitä mikä siellä on meininki kun sai Timban kanssa vääntää kättä että saatiin Sonata sinne teknisesti siedettävälle tasolle. Mutta järjestelyt olikin sitten jotain aivan kaoottista. Onneksi bäkkärihostit ja lavan henkilökunta tekivät parhaansa ja kaikki meni Sonatanki kans ihan ok loppujen lopuksi.

Sen verran on myönnettävä että oli aika hyvin viritetty se KV2:n ja meikän ennakkoluulot sai taas piiskaa. No, se taisi aivan johtua etupään sepästä. Kiitos siitä. Kiitokset myös Ollille kun jaksoi piirtää vähäisen setupin 3deeksi että sain tulla sinne sekoileen esiohjelmoidulla Chamsysilläni.

Ankkarock olikin sitten sen viikon päätös. Siellähän perinteisesti on kaikki ollu aina hyvin molemmilla lavoilla. Korsolavan stagea pyöritti taas Erkinheimon Jaska jolla on aina kesän parhaat lavatoiminnot. Mie sain etukäteen lamppukattauksen ja olinkin omalla Capturella piirtäny sen ohjelmointikuntoon. Muutama moka oli tullu morphatessa edellisen keikan hedeistä (juu valoskipadia, älkää yrittäkökään ymmärtää) mutta muuten meni ihan ok keikka. Mulla oli nyt osittain tulevaa produktiota testissä josta jäi vähän ristiriitaiset tunteet. Ehkä on vielä klubiolosuhteissa testattava samat jutut. No, se oli se kauan haaveiltu Sonatan ”Ankka-headline”.

Illan päälle käytiin monessakin kapakissa. Villellä oli jo aika hyvä selostus siitä tarkemmin. Aamulla kokka kohti pohjosta. Ei ollu es huono olo...

Tähän väliin on kerrattava sen verran kun nuo Peten hommat jäi taakse, ainakin toistaiseksi, että eipä ole noin hauskaa kesää ollu moneen aikaan. Aivan mahtavaa ryhmää jolla on 110% asenne koko ajan. En tiä onko sitä nuoruuden intoa (hehe) mutta jotenki se iloisuus tarttu meikäläiseenkin. Koko ajan oli tosi positiivinen meininki. Pete on muutenkin kaikista näistä Idoleista kautta aikoijen varmaan parasasenteisin jätkä. Iso kiitos koko sakille, eli Petelle, Pertti ”Henkka” Morkkikselle, Ilarille, Antille ja taitelija Wille Wäliharjulle. Suurin kiitos tietenkin aisaparilleni Mika Päiviselle. Teimme hienon tiimin, sie teit kaikki hommat ja mie diggailin itseäni. Jos sota syttyy niin soittakaa Päiviselle. On nimittäin melkonen tourmanagerstagemanagerbussikuskibacklinerijamonitorimiksaajajokavoistehäkeulankisamallajossaisvielätuplaliksan. Valoja se ei osais varmaan tehä.... Ai niin, olihan se Terokin Turusta. Kiitos Terolle. Keep on random strobe...

Sonata Arctica Open Air 2 @ Kemi

Viimeksi tämä kyseinen tapahtumahan järjestettiin entisen Hullun Myllyn viereisessä puistossa. Silloin jengiä saatiin alueelle melkein 3000 henkeä. Nyt koko roska siirtyi Kemin sisäsatamaan eli pari sataa metriä rantaan päin. Viimeksi tuli ite reuhattua alueella konkreettisesti kamoja paikalleen. Nyt otin vähän etäisemmän lähestymistavan ja kävin vaan tsekkaileen rakennuspuuhaa. Tällä kertaa myös hommaan tuli lisää kameraporukka joka löytyi aika lailla mutkitta tutuista äijistä eli Johansénin Janin ja Pohjolan Panun Forest Camp firmasta. Tämä taas lisäsi produktiota sen verran että piti hommata seurikset ja niihin äijät, sekä henkilönostimia niille kun ei nähty järkeväksi hoitaa hakimiksaamoa niinku festareilla.

Kävin edellisenä iltana kameraporukan kanssa etuvalotestit ja tsekattiin värilämpötilat ja värit lampuista kohilleen että saatiin hyvät värit sekä silmälle että kameralle. Monet ei aattele näitä juttuja ja ihmetellään sitten miksi esim. tumma sininen, uv ja syaani onkin kamerassa lähes saman väristä. Mitä huonompilaatunen kamera, sitä vaikeampaa se on löytää ne värit kohilleen. Yllättävän kivuttomasti saatiin hyvä kompromissi aikaseksi. Meillä siis kuitenki fullHD camit.

Mulla oli jotenkin sydämen asia tsekata nää läpi. Pieni vaiva jonka lopputulos jää ikuisesti DVD:lle kummittelemaan. Jotenki kun vertaa vaikkapa Sonatan Sake of Revengen, NW:n End of an Eran ja COB:n Stockholm Liven, niin ei oo kahta sanaa että mikä niistä näyttää parhaimmalta värien ja kuvan puolesta. Tsekatkaa ite, niin huomaatta mitä mie tarkotan. Kumma jos kaikki ei löydy Youtubesta.

Toinen homma mihin oon kiinnittäny enemmän ja enemmän huomiota noissa valosetupeissa on se että joka suunnasta näyttää joltakin. Monesti näkee setuppeja jotka syystä tai toisesta on rakennettu siten että takana on hirviä mälli lamppuja eikä sivulla mitään. No, käyppä ottaan kuva sieltä etusivulta sellasesta lavasta ja mieti mikä siinä on vikana. Toinen on taustan valaisu. Ärsyttää jos pääosin taustalla on mustaa kokoajan vaikka saiskin takavalolla hahmot ”irti” taustasta. Paljon kivemmalta se näyttää jos siellä on vähän väriä tai vastavaloa taustalla.

Ite keikkapäivä lähti vähän takkusesti liikenteeseen mutta saatiin kaikki valmiiksi kuitenki suht aikataulussa. Jätkillä oli vähän säätöä vissiin äänityslinjojen kanssa joka hidasti tsekkiä. Mulla meni vähän feelikset kun keikkamyyjämme Markkanen tuli säätöruuvinsa kanssa tärisemään miksaamon koosta ja seuristornina toimivasta henkilönostimessa. Onneksi en antanu aiheessa periksi nimittäin jälkeenpäin videomatskun tsekattuani ois menny jokunen euro hukkaan katellessa vituiksi mennyttä kuvaa. Seurikset oli juuri tehonsa puolesta maksimikantaman päässä ja niiden siirto kauemmaksi ois pilannu koko projektin. Sen verran vitutti iltapäivällä että piti käydä vähän hotellilla tuulettumassa.

Keikka meni hyvin kuitenkin, vähän harmitti se että tuulta oli enemmän ku testi-iltana joten ei paljoa tuikkujen kiilat meinannu näkyä. Yleisössä näytti olevan positiivinen boogie päälle. Onhan noi tommosia erityiskeikkoja. Väkeä tuli 3700 loppujen lopuksi. Jotku väitti että porttien ulkopuolella ois ollu vielä ylimääränen 1000 henkeä. Vaikea sanoa. Onhan se hyvin jos ajattelee että Kemissä on joku 22000 asukasta. Bändille kiva kotikeikka. Ja näytti se kuvamatskukin tosi hyvältä.

Mie en jaksanu jäähä yhtään ryypiskelemään keikin päälle. Jotenki taas meni mehut, lisäksi se päivän tyhjän jänkkääminen vielä vähän ärsytti. Ajeltiin rouvan kanssa Ouluun kun oli Piika jätetty sinne hoitoon. Juuri ja juuri jaksoi vielä sen pätkän autoilla. Ja unta palloon. Eipähän tullut huono olo, ainakaan mulla.

Nightwish, Olavinlinnassa.

Pari päivää kerkes hengähtää ja lähettiin Eventworks Oy:n pikkupartiolla kohti Savonlinnaa. Nightwishin tuplakeikka Olavinlinnassa, trussi ja lampputoimitus. 3 hengen pohjoisen tiimillä mentiin eli mie, Könkään Markku ite ja Teppolan Marko joka tuli tutuksi Sonatan ”isolta” Suomen rundilta pari vuotta sitten. Lisäksi meille tuli vielä Kivelä Tampereelta himppariukoksi.

Aamu ysiltä ajeltiin kiertotietä linnan takana olevalle vastarannalle josta piti oleman lautta kuljetus ite linnasaareen. Aluksi tuntu hurjalta mutta sinnehän se rekka ajettiin kivutta ja eiku eka kuorma saareen. Perillä oli eka reaktio aika voimasanainen kun kävelin roudausreitin mestoille. Hiekka-kivi reitti (möykkyinen) ja perillä ainaki 2,5 metrin nosto lavalle. Kävi mielessä että tämä ei onnistu kyllä tänä päivänä. Niillä oli Bobcat ja nosturi sekä toistakymmentä ukkoa.

Sieltä alkoi trussinpalasia ilmaantuun ja suht nopiaa saatiin kuitenkin kehikko jo aluilleen ja tornit pystyyn. Oikeastaan rakennus alko meneen siinä vaiheessa vasta hankalaksi kun alko tuleen NW:n omaa casea läjäpäin sisälle ja lava alko käymään ahtaaksi. Aluksi arvelutti myös se että kun se linnan lava on ei kovin paljon kummosempi ole kuin normi lavapohja, että tornit menee lisätuennoista huolimatta siitä läpi ja koko homma luhistuu kuin korttitalo. Päädyttiin kuitenkin toteamaan että hyvin on alta tunkattu ne paikat ja ei ole mitään pelkoa moisista. Loppujen lopuksi homma saatiin soimaan illaksi ja Matti pääsi yön tunneilla ohjelmoimaan lamppuja ja PA soi.


Me lähettiin ettiin majoitusta kaukaa metsästä, 15km keskustasta. Meinasi usko loppua kun gps:n nuotit loppu säkkipimeässä ja lähettiin huumorilla ajeleen mökkitietä vielä eteenpäin. 2 kilometria metsässä ja ei kääntöpaikkaa missään kunnes tuleekin mökki 1:n kyltti vastaan. Oho, meillä numero 5. Sieltä se löyty Saimaan rannalta. Sauna päälle ja kylpemään siis. Sitten unta palleroon.

Seuraavana päivänä ratkottiin vielä vähän sähköhommia mutta muuten homma oli aika valmista eka keikkaan. Sieltä ne lappo salin täyteen ja keikka meni mukavasti ohi. Mie omassa uskossa odotin vähintään että koko hässäkkä menee nurin tai jotain muuta katastrofia tapahtuu. On aina semmonen olo että kaiken varalta on pelättävä pahinta että kaikki menis hyvin. Kummaa taikauskoa.

Käytiin ensin mökillä saunassa ja sitten tutustuttiin lyhyesti Savonlinnan yöelämään. Eipä kovin kummoista ollu. Tuttujakin näkyi. Koulu- ja armeija kaveri Kurtin Jouni sekä mediapuolen koulukaveri Lavanderin Marko. Ei muutaku terveisiä ja törmäillään.

Sunnuntain toinen keikka meni yhtä lailla mukavasti ja siihen päälle alkoi purku klo 21 tietämillä. Kuulemma yö 2:n oli aikaa saada kaikki pihalle, sitten olisi jatkettava seuraavana päivänä. Mie aattelin taas että tässä menee ainakin vuosi mutta toisin kävi. Viiminen kampe meni pihalle puolilta öin ja autot alko oleen pakattu hieman 2:n jälkeen. Ei paha. Ihan mielenkiintonen keikka sinänsä.

Sen verran on sanottava tähän väliin että tämän saagan kirjoitus venähti sieltä viisumireissulta ihan kotia asti ja nyt ollaan A4 mitoissa jo sivulla 9 menossa. Kai sitä vähän pöljä on kun sitä jaksaa tätä kirjoittaa. Pakko jatkaa kun on alottanukki. Ei auta. Eihän tässä muuten voi uusia kuulumisiakaan tänne laittaa jos ei edellisiä ole laittanu.

Fiskelax og joik

Norska ja turska taas pitkästä aikaa. Aiheena sama kuin viime syksynä. Musikk i Finnmark osaston pikkufestivaali. Tällä kertaa Karasjoki-Kautokeino alueella. Viimeksi oltiin enemmän meren rannalla Öksfjordissa vuosi sitten Kulpin Mikan kanssa. Tällä kertaa työtoverina Kultiman Sami ja itse Thomas, Lydfikser'n' omistajaheebo.

Ajeltiin Samin kanssa Karasjoelle jossa selvä työnjako. Mie tekemään paikalliseen kapakkiin illanviettoja ja Sami jäi Thomasin kanssa tekemään kirkkoon valotaidetta. Thomas oli laittanu kamat jo valmiiksi aikasemmin päivällä joten tapoin aikaa tietokoneella ootellen illan pääbändiä tsekkiin. Toista tuntia venailin ja sitten piti jo soitella. Olivat jääneet tietöihin jumiin ja kohta paikalla. Ihan oolrait bändi ja se seppo teki ihan hyvän soundinkin niille että mikäs siinä. Mulla oli vielä siihen päälle paikallisten lapsosten workshop ryhmien tsekit.

Niin joo. Norjalaisilla on jostain syystä ärsyttävä perinne siihen että kaikki käy tsekissä. Näistäkin ryhmistä ois voinu lähes kaikki vetää lennosta jos ois ollu vaan toinen ukkeli monnaripäässä. Niin, täällähän lavajannua ei tarvita koska aina on vedetty kaikki keulasta. Hieman rasittavaa puuhaa.

Thomas kävi jossain vaiheessa iltaa heittään rekan avaimet että ”rekka on pihalla, paa kamat autoon ku oot valmis”. Pikkasen jäi siinä vaiheessa olo että olikohan tuo vitsi vai ei. Onneksi oli. Tuli se jeesaileen sitte yöllä. Paikalliset jeesas kans ahkerasti, varmaan paras apukanto pitkään aikaan. Puoli tuntia ja kaikki autossa. Olut ja sitten nukkumaan.

Aamulla siirryttiin sitten toistasataa kilsaa Suomea kohen eli Kautokeinoon, tuohon saamelaisten pääkaupunkiin. Info oli että siellä on juhlateltta johon pannaan pikkulava ja stäkki Thomasin Linex-pa:ta. No, teltta oliki sen verran pieni että päätettiin vaihtaa pa pienempään Nexon GeoS12 settiin joka oli mulla edellisiltana pubissa käytössä.

Päivän ohjelma oli täysin sama kuin edellispäivänä samoine esiintyjineen joten ei ollut suurta häsmäkkää sen kanssa. Mie korjasin tälle päivälle lavakaapeloinnin ja patchin vähän selkeämmäksi ku Thomasilla edellispäivänä. Thomas ja Sami siirty taas paikalliseen kirkkoon kikkaileen kun saatiin mun lava iskukuntoon. Tulivat vielä illan päälle molemmat feelistelemään teltalle. Pääbändin seppä ei onnistunu kovin hyvin tälle päivälle. Hauska juttu sinänsä että tämäkin artisti oli semmosta folkhuohotusta ja feelistelyä mitä täällä päin kuulee aika paljon. Norjalaisilla on osittain vähän haikea maku kai...

Seuraavana päivänä festivaali vaihtu lennosta Kauto Live festariksi. Tekniikka ja lava ei vaan vaihtunu mitenkään. Enemmän varsinaisia bändejä vaan. Ilta veny aika myöhäseen. Jonnekkin 3:n tietämille paikallista aikaa. Meinas hieman ramasta.

Lauantaina oli vuorossa enemmänki paikallista joikuheviä, kyllä, semmostakin on. Niinku Maidenia johon veetään heo-loe-loillaat päälle. Sitte kertseissä koko yleisö joikaa niin että tärykalvot vaan särisee, ihanaa. Homma saatiin parissa tunnissa pakettiin ja taas nukkumaan, aamulla kotio. Iltakaljalla todettiin että ykski joiku vielä niin joku saa nokkaan. Aamulla soi vieläkin heo-loe-loillaa päässä. Samille jäi soimaan päähän Amokin ”Kolle Aksu” ku mie hoin sitä vähän väliä. Heh heh.

Viimein tämä kesän blogiupdate on melkein tehty. Kuten alussa mainitsin, Norjan päälle kävin vielä pikareissun Helsingissä viisumihaastattelussa jota varjosti vähän jännempi tapahtuma:

Pojalta isälle (PROLOGI)

Eipä se nyt varsinaisesti yllätyksenä tullut meille perheenjäsenille mutta isä sai oletettua pikaisemman kutsun Kuopioon sydänleikkaukseen. Ensin aiheena oli läpät mutta lisätutkimuksissa paljastui että aorttaakin on leikeltävä. Onhan tämä erikoinen aihe näin blogitekstiin mutta herätti aikamoisia tuntemuksia vaikka sitä luulisi että nämä sydänkirurgiat on aivan arkipäivää nykyään.

Se on erikoinen fiilis kun yhtäkkiä joutuu ajattelemaan että noin vuorokauden sisällä yksi elämänsä tärkeimmistä ihmisistä voi olla lopullisesti poissa. Tulee olo että on liikaa vielä sanomatta ja tekemättä ja alkaa miettiä miksi ei ole käyttänyt enempää aikaa isän kanssa kun kerta tämäkin leikkaus on ollut hyvin todennäköisesti kalenterissa.

Hieman myöhemmin illalla on siis aika viimein soittaa isälle ennen kun hän laittaa nukkumaan valmistautuakseen aamun leikkaukseen. Jossain vaiheessa puhelua möröt hiipivät mieleen että tämähän voi olla viimeinen keskustelu ikinä ja sen jälkeempä ei enää saakkaan itkultaan sanottua enää mitään. Karjalainen melankolia ja itku on kovin herkässä, kulkee kai suvussa.

No, nyt pari päivää myöhemmin tiedetään jo että leikkaus meni tosi hyvin vaikeudestaan huolimatta ja isä on toipumassa tosi nopeasti. Itse alkaa huomaamaan sen mitä kaikki vakuuttelivatkin että näitähän tehdään joka päivä useampi tässäkin maassa ja harvemmin sattuu mitään. Päätin kuitenkin tämän asian kirjoittaa ikäänkuin muistutuksena itselle ja miksei muillekin että kerranhan täällä vain ollaan.

Isälle kai sitä halusi sanoa että eipä olisi voinut saada parempaa lapsuutta, kasvatusta ja ympäristöä jossa kasvaa aikuiseksi. Saan kai olla iloinen jos pystyn omalle lapselleni (tai lapsilleni) edes puoleksikaan niitä asioita ja kokemuksia suoda joita olen itse sinulta ja äidiltä saanut. Kohta nähdään taas.

Nyt siis vielä pari nyyhkäystä täältä Hullu Poro Areenan monnaritiskin takaa näin Janne Tulkin 2:n ja 3:n setin väliajalta.... Plogia tuli näin ollen täydet 10 sivua A4 -kokoa... sanokaa vaan....hulluhan sitä on. Jatketaampa sitten USA:n rundin tunnelmilla parin viikon päästä. Niin... mie laitan tähän vielä kuvia hiljokselleen mausteeksi. Joten jos kiinnostaa niin kannattaa aika ajoin tsekata tämä teksti uudestaan.

Dir En Grey, Rock Im Park

Juu, nyt voi paneutua enemmän tähän aiheeseen. Loman lopulla tosiaan sain yllätysviestin Jörgin välittämänä jossa oli tarjolla pari keikkaa Japanilaisten kanssa pitkästä aikaa. Kiva yllätys todellakin. Pienen tutkinnan ja tarjousrumban jälkeen homma oli sovittu ja eiku lentoja varaamaan. Tässä kävi allekirjoittaneella pikku lapsus ja ei tullu aivan tarkistettua missäs se toinen keikka oli. Pari kertaa niitä piti varailla uusiksi ja sittenkin meinas käydä huonosti varaussummien palautuksen kanssa mutta loppu hyvin.

Hauska yksityiskohta Hotellin (jonka edessä allekirjoittanut) pihalla. Enää ei pelkkiä tupakkamiehiä ajeta pihalle. Täällä on ajettu tupakkiautomaattikin pihalle häpiämmään.

Päivän verran kerettiin käydä kotona viemässä tuliaset ja ylimääräset romut kun piti jo lähtiä ajeleen takasin Ouluun päin (rouva ja lapsi meni anoppilaan). Nyt on muuten hyvä ajella kun ostimma uuden Kia Sports Wagonin että kelpaa ajella. Hyvä auto, suosittelen näin 3000km kokemuksella.

Torstaipäivä menikin lentäessä. On mahdollista matkustaa 12h tuntia euroopankin sisällä. Eipä siinä, kerkesi vähän jatkaa tulevan SA open airin suunnittelua. Muutenki oli ihan lepposat lennot. Oulu-Hki-Amsterdam-Nürnberg. Illan päälle perillä ja taksilla hotelliin. Siellä piti vielä hieman palaveerata bändin managerin kanssa. Kuulemma show on samalla ideologialla kuin pari vuotta takaperin kun olin tekemässä näitten euroopan rundia. Ei siis hätää. Vähän jänskättää aina näitten kans ku niillä on niin kova usko meikäläisen touhuun. Pitää koittaa panna parastaan.



Ohessa kuvaa että minkälainen keikkipytinki oli ulkoa. Pari kuvaa kun on myös Cateringin sisustukseen kiinnitetty huolta oikein kunnolla. Huomaa että on oltu puoli vuotta pois kansainvälisistä kuvioista kun taas jaksaa kuvata näitäkin.






Kekkasin "uuden" keinon (ainaki mulle) tehä muistiinpanoja. Norjassa käytin powerpointtia stagemanagerhommassa siten että lavan sivulla näki aina mitä tapahtuu seuraavaksi. Nyt tekasin samanlaisen mutta siten että on valonuotit biisi per sivu ja napista seuraavaan. Sai yhelle sivulle bändin managerin ja omat muistiinpanot jotka kaiken lisäksi näkyy hyvin pimeässä. En mie muuten tämmöseen ois ryhtyny mutta kun loppujen lopuksi biisien kuunteluun jäi tasan 2 päivää aikaa. Kyseessä on siis sitten Japaniksi laulettua hc-metal-punk-jotakin eli biisit ei ihan tartu mieleen niinku Apulannan hitti Radio Novasta. Toisekseen keikka on vasta 1:ltä yöllä joten aikaa on koko päivä kuljailla. Saa nähä monestikko noita nuotteja kerkiää sitten keikan aikana vilkuilla. Monesti on tullu noita paperille virkattua ja sitten ei oo kerenny yhtään kattoon suuren taiteen luomisen lomasta. Ehkä nyt kun läppäri loistaa pimiässä niin kerkiää vähän vilkastakin.


Löyty myös satunnainen marjanpoimija keskeltä Saksanmaata aivan yllättäen. Karpalometsässä monesti tavattu Ewokin oli tullut Pain -yhtyeen kanssa festareille. Aina iloinen yllätys. Sain napattua kuvan keulasta kun johtaja tuli vahtimaan ruottalaisen valokeijonsa työskentelyä.

MAINITTAKOON TÄSSÄ VÄLISSÄ ETTÄ TÄMÄ BLOGGERIN KUVIEN ASETTELU ON AIVAN HANURISTA EDELLEEN!!!!

Festarikesän alkua loman päälle

Pitkästä aikaa voi kirjottaa kun tapahtuukin ihmeellisempiä. Mitähän tässä on tapahtunna sitten viime kirjoittelun. Hmm. Huhtikuussa tuli laskettua mäkeä ja touhuttua Levillä. Kävin mie pyörähtämässä Irinan monitoripäässä tuuramassa kun niillä oli oma mies kipiänä. Se oli semmonen mini Lapin rykäsy. Oli kyllä mukava olla siinä ryhmässä. Hommat toimi ja kaikki on lepposia. Muutenki tuttua porukkaa menneisyydestä. Kiitos vaan koko sakille kivasta reissusta. Huhtikuun lopulla kävin miksailemassa Dr. Feelgoodin lapin rykäsyn. Sekin oli lepposaa vaihtelua.

Toukokuu meni niinki harvinaisissa merkeissä kuin LOMALLA!!! Kyllä! Käytiin rouvan ja vaavin kanssa San Franciscossa 3 viikkoa ja kyllä teki hyvvää. Eka kerta että sai rauhassa tiirailla tuota jenkkilää es pieneltä osalta. Suosittelen kyllä Friscoa jenkkilän parhaana hengailukaupunkina. Julkiset toimii ja kävelyteitäkin on joka paikkaan ettei tarvi välttämättä heti autoa vuokrata. Meilläkin jäi nähtävää vielä seuraavaan kertaan että kyllä sitä riittää.

Nyt tuli heti loman päätteeksi yllärireissu Dir En Greyn kanssa Rock im Park ja Rock am Ring festareille. Jostain syystä halusivat meikäläisen lennättää lamppuja vilkuttelemaan 2 keikan takia. Ei haittaa. Hyvä pikku heittokeikka ennen juhannusmakkaroita. Koitampa tästä keikasta kirjottaa ihan omaa selostusta. Ens viikolla onki sitten tontin vaihto kun alkaa kesätyö Pete Parkkosen keulassa. Kiva päästä miksaileen festariluokassa. Pääsee vähän valotontilta taas karkuun ennenku alkaa taas Sonatan maailmankierto.

Kevveemmällä...

Taas on hieman aikaa viimeisestä blogipäivityksestä. Piti ihan itekki kerrata mitä viimeksi kirjaili. Se Backyard Babies Umpparissa meni loppujen lopuksi ihan ookoo. Pikkusen oli lämppärin aikaan hässäkkää kun ulkolavan puolen syötöstä tippu yks vaihe kokonaan. Samaista sähköä kun nähtävästi kuormittaa lavan lisäksi lattialämmitys ja muutama jääkaappi. No onneksi saatin sulaketta kehiin ja ylimääräsen kuorman tiputus riitti pitään kamat päällä loppuillan. Turhaa muuten pelkäsin Umpparin huonoa meininkiä. Ainakin sen illan talon jengi hoiti asiallisesti. Kiitos vaan Ylinärän Antille joka on saanu luovittua taloon vähän parempaa henkeä.

Ehkä viime aikojen hauskin keikka oli muutaman päivän reissu Norjan Hammerfestiin. Ystävämme Thomas, Lydfiksern' firman pomo hieman kusetti sattunaista matkailijaa. Ei suostunut antaan hirviästi infoja tulevasta viikosta ja miehän pakkasin talvisodan verran kampetta mukaan kahvinkeittimiä myöten että ei varmaan ois paska meininki ainakaan omalla tontilla. Kuinka ollakkaan tiedossa oli oikea luksusviikonloppu sekä työn että puitteiden puolesta. Keikkapaikkana oli aivan uus kulttuuritalo jossa oli tarkotus duunata UKM eli Ungdoms Kultur Mönstring eli kai mun silmaan paikallinen Nuorison taidetapahtuman kunnankarsinta. Minut oli tilattu stagemanageriksi, että silleen.


Ensimmäinen työpäivä meni näppärästi kasaillessa lava rullaraisereineen valmiiksi ja merkkaillessa stagea. Mikitykset tehtiin. Loppujen lopuksi siis tunnin hommaan käytettiin antaumuksella kokonainen päivä kun näin kuului talossa tehdä. Seuraavalle päivälle oli luvassa 4 tunnin mittainen läpimeno/tsekki/treeni. Esiintyjät oli pääasiassa teini-ikäisiä laulajia ja bändejä jotka kukin veti yhen biisin. 22 kpl. Käytännössä siis Tornion Kevari (kevyen musan katselmus) kertaa 10 ja "vähän" paremmilla puitteilla. Pointti siis että äärimmäisen lepposa keikka ja kaikki systeemit tosi jees.



Talon äänisysteeminä oli L'acoustikkia sekä monnareissa että PA:ssa. Yammun Digitiskiä ja järjetön määrä mikkejä. Kaikki riserit NivTecciä jne. RockNetin lavarasia/digipatchi ei tosin ihan vakuuttanut kun sekoili miten sattuu juuri ennen treenejä ilman suurempia kaapelivikoja. Siitä tuli epävarmuutta hieman ja kaipailtiin jopa analogikaukokaapelia. No toimi kuitenkin lopulta.



Majoitus oli kans omaa laatua kun tekniikalle oli varattu oma 4h+keittiö+ph kämppä. Hyvä varustelutaso sinänsä että kämpän huoneissa oli tuplattu äänieristys, täys viihdejärjestelmä mukaanlukien langaton netti. Täysin varusteltu keittiö myös. Mikäs siinä satunnaisen matkailijan ollessa. Ohessa hieman tapaksien napostelua ja viiniä poikaporukassa. Mikäs sen heterompaa.


Kotirintamalla oli sen verran mörköjä että Lordi piti käydä kama-isännöimässä Taigassa Ylläksellä ja Areenalla Levillä. Sinänsä mielenkiintoista että enemmän kuullu juttuja näistä ku nähny ite. Tuota noin... mitäpä tuohon sanoisi. Onhan se siistiä että joku viitsii tehdä ihan oikean shown mikä nykypäivänä on harvinaisempaa kun harmillisen moni haluaa uskoa musiikkinsa suureen voimaan eli kuunneltavaa on mutta vähemmän sitten ihmeteltävää. Siitä pisteet tulee kyllä jopa niinkin pienessä paikassa ku Taiga. Toisaalta monesti ennen kuullun mukaisesti kun silmänsä Lordin keikalla sulkee niin musa kyllä tarvii sen visuaalisen puolen että keikka kantaa itsensä. Onneksi tuli Kiss nähtyä viime kesänä niin ymmärtää paremmin tämänkin maskeilun.

No, sitten siihen paljon puhuttuun Lordi-cryy asiaan. Nyt on näköjään vuorossa ulkomaaneläviä. Jenkki-saksa ääniheput, Hanneke hollannista valoissa ja pari backlineriä joilla toisella ainaki perus jenkkiuhot päällä. Tuli jopa meän Ehuakin ikävä. Valopuolella mitä mie katoin nyt, ja jo eurorundilla kun samainen valohenkilö teki lämppäreitä niin kummastelen kovasti valintaa varsinkin kun tietää ketä tässäkin cryyssä on ennen lamppuja hoitanut. Hauskin yksityiskohta oli ehkä se että siellä oli lavaporukallakin aiheeseen kuuluvat leikkaussalikostyymit päällä. Ovatpahan ainaki shown osana siellä häärätessä. Sitä ne ainaki kovasti teki.

Mitenhän tuo toimis Sonatassa tuommonen teemakostyymi cryylle. Ville vois olla vaikka se kuuluisa susi kun on niin karvainenkin ja ärisee koko ajan. Ei muutaku suen päätä kehiin. Ehu on vois olla metsähenkisesti vaikka se jäniskoira kun menee adhd:na joka paikkaan pää kolmantena jalkana. Tai sitten kaikille vaan backdroppiewotyyliset parrat ja viitat. Niissä sitten työnneltäisiin arktisesti jääkuutioita pitkin pohjolaa. Hienoa.

Pitkä projekti ja talvehtimista Pohjois-Suomessa

No kun sai tuon Euroopan päätökseen niin oli piiiiitkän joululoman aika. Tuli vetelehdittyä Oulussa anoppilassa koko joulukuu ja vähän tammikuutakin. Kyllä, on se mahdollista. Syynä tähän oli Tapaninpäivänä valmistunut projektimme rouvan kanssa, nimittäin pieni tyttölapsi. Kummasti kaikkosi trussit ja lamput mielestä, ainakin taemmalle. Sanotaanko sen verran siitä aiheesta että nyt ei ihmetytä enää yhtään nuo tuttujen pop-henkilöiden vauva-fiilistelyt. Onhan se erikoinen otus kun sen omaksi saa.

Lunta on tuttuun tapaan Levillä ollut jo 65cm joten rinteitä ja vähän offareitakin on tullut hinkattua lumilaudalla. Sais vielä saman verran tulla lisää lunta niin pääsis kunnolla seilaileen hangilla. Tälle keväälle jatketaan viime kevään tavotetta eli half pipe laudalla paremmin haltuun ja pikkusen pitäs päästä Telemarkia opetteleen. Saa tässä kuntoillakin koska viime keväänä loppunut tupakin imeskely toi 10kg elopainoa. Ehkä joutuu taipumaan hiihtohommiin. Wii Fit:kin tuli hommattua. Se on aika hauska vempain.

No, on tässä keikoillekin tälle vuodelle väännytty. Levillä oli firmakisaa Finlandia Vodkan tyyliin jossa taas asennettiin kesä nurmikoineen keskelle hotellin aulaa. Areenalla oon touhunnu muutaman viikonlopun monnaripäässä. Sehän pyörii muuten suht rankasti harkkarivoimin joten on ne tuurit siellä vähentyny. Areenan keikoista kohtaliaaksi kävi Alliance feat. Sami Saari & Pitkämö. Tuli niin kova Soulkärpänen että piti soittaa Tornion ehuille: "We're putting the band back together." Saa nähä. Lisäksi kuten - entinen Tornion Tappara ja nykyinen Espoon Eros - Ville kirjoittikin, käytiin Rukalla jazzeilemassa. Mie miksasin keulaa Sami Pitkämö Orchestralle ja Ville oli monnaripäässä. Oli kyllä kiva vetää ja saundas hyvältä. Toisena päivänä oltiin vaan pa:n toimittajina Maria Lundin porukalle. Ne veti hyvin ja mie kerkesin vielä toiselle puolelle tunturia fiilisteleen Hemma Beastia. Empä oo moista coverbändiä ikinä nähny. Aivan sairaan hyvä boogie.

Nyt ois tarkotus mennä viikonlopuksi Tornion Umpparin Tattoomessuille talon keijoksi. On siellä Backyard Babies jota pitäis vissiin kaitseta. Saa nähä onko meininki vielä sama. Vähän tuo Umppari on muistossa paikkana jossa on eittämättä paskin palvelu kaikista paikoista missä on käyny. Tylyin henksu ja tylyin meininki tekniikkaa kohtaan jne. Oli meillä siellä joskus hauskoja jameja tosin... sillon kun niitä siellä vielä oli...